19 MarEsteratsastus

Hevonen on monipuolinen harrastuskaveri ja yksi vanhimmista lajeista joita sen selässä voi harrastaa, on esteratsastus. Se mittaa hevosen ja ratsastajan yhteistyötä ja myöskin hevosen taitoja. Tarkoituksena on suorittaa esteistä, joita voi rataa kohti olla kahdeksasta kahteenkymmeneen, mahdollisimman nopeasti ilman virhepisteitä. Rata ratsastetaan läpi ennalta määrätyssä järjestyksessä, joka on ratamestarin laatima. Se, miten korkeita esteitä ratsukko suorittaa, määräytyy vaikeustason mukaan. Radalla voidaan nähdä sarjaesteitä, jolloin hevonen pystyy ottamaan esteiden välissä muutaman laukka-askeleen, ja yleensä esteet ovat sellaisia, joista ylin osa on putoavia.

Esteratsastuskisoja voidaan pitää niin ulko- kuin sisäradoillakin ja alustaksi käy niin hiekka- kuin nurmikentätkin. Esteratsastus on myös olympialaji.

Esteen korkeus ei aina kerro koko totuutta radan vaikeustasosta, vaan se määräytyy myös sen mukaan minkä levyinen este on tai minkä tyyppinen. Myös se vaikeuttaa rataa, jos ratsukko joutuu lähestymään rataa huonosta kulmasta. Esteiden korkeus voi vaihdella 60 ja 170cm välillä, seurakisoissa esteiden korkeus voi olla myös tätä matalampi, samoin harjoituskisoissa. Joissakin erikoisluokissa voi yhden esteen korkeus olla yli kaksikin metriä. Vuodelta 1949 on voimassa chileläisen Alberto Moralesin korkeushyppyennätys, joka on huimat 2,47m. Normaalisti esteiden pituus on muutaman metrin luokkaa, mutta on olemassa myös vesiesteitä, joiden pituus on jopa neljä ja puoli metriä. Pituusennätys puolestaan on Andrè Ferreiran nimissä, tämä tapahtui vuonna 1975 ja on 8,4m.

Kaikista hevosista ei ole esteratsuiksi, se vaatii lahjakkuutta ja myöskin hyviä jalkoja. Esteeltä laskeuduttaessa hevonen joutuu ottamaan koko ratsukon painon vastaan toisella etujalalla eikä tavallisen ratsuna käytettävän hevosen kyvyt riitä kovin korkeisiin esteisiin.